Retkeilykartta ja suunnistus ilman puhelinta

Miksi retkeilykartta on tärkein suunnistusväline, ja milloin sitä ei tarvitse?

Retkeilykartta on retkeilyn ensisijainen suunnistusväline, ja kompassi täydentää sitä varajärjestelmänä. Metsähallituksen mukaan hyvin merkityllä reitillä esitteen mukana tuleva kartta riittää usein, mutta erämaa-alueilla, suurissa kansallispuistoissa ja poluttomassa maastossa painettu kartta on välttämätön.

Polkuoppaan aineistossa suurin osa Suomen merkityistä kävelyreiteistä on lyhyitä. Retkeilyreitti-, luontopolku- ja ulkoilureitti-tyyppisten reittien pituuden mediaani on 3,1 kilometriä, ja niitä on yhteensä 2 210 kappaletta. Näin lyhyillä ja merkityillä reiteillä kartan ja kompassin tarve on vähäinen.

Tarve kasvaa pidemmillä reiteillä. Polkuoppaan 870 retkeilyreitistä 398 on alle 5 kilometrin pituisia, 344 on 5–20 kilometrin ja 128 yli 20 kilometrin pituisia. Juuri näillä pisimmillä, usein poluttomilla tai heikommin merkityillä reiteillä kartta muuttuu Metsähallituksen sanoin välttämättömäksi.

Lähde: Metsähallitus (luontoon.fi) – Kartat · Polkuopas / LIPAS (oma aineisto)

Mistä painetun retkeilykartan saa vuonna 2026?

Maanmittauslaitos lopetti 1:25 000- ja 1:50 000-mittakaavaisten karttalehtien painamisen vuonna 2018, ja niiden myynti jatkui vuoden 2024 loppuun asti. Painettujen karttojen myynti oli tauolla lähes vuoden, kunnes se alkoi uudelleen syyskuussa 2025 yhteistyössä Maanmittauslaitoksen kanssa.

Myynnissä olevat kartat on suurelta osin päivitetty vuosina 2020–2024, ja päivityksiä julkaistaan edelleen vuosittain, kertoo Maanmittauslaitoksen paikkatietopalveluiden erikoisasiantuntija Teemu Saloriutta. Painettu karttalehti sisältää myös erannon arvon, jota tarvitaan tarkassa suunnistuksessa. Maanmittauslaitoksen oma Karttapaikka-tulostepalvelu ei sisällä tätä tietoa.

Karttoja voi hankkia myös suoraan Maanmittauslaitokselta. Karttapaikka-palvelusta voi tilata karttatulosteen valitulta alueelta paperille, säänkestävälle materiaalille tai pdf-tiedostona, ja karttoja voi katsella ja ladata maksutta samasta palvelusta. Retkelle sopivin on säänkestävä kangaskartta – se kestää kosteutta ja taittamista, toisin kuin säänkestävä muovikartta, joka soveltuu paremmin seinäkartaksi. Säänkestävän kartan voi tilata koosta A2 alkaen. Hinnaston mukaan 1.9.2026 A2-kokoisen säänkestävän kangas- tai muovikartan hinta oli 55,00 euroa alv:n kanssa – ajantasainen hinta kannattaa tarkistaa Maanmittauslaitoksen sivuilta ennen tilausta.

Lähde: Maanmittauslaitos – Osta kartta · Karttatulosteet

Miten retkeilykarttaa luetaan?

Kartan mittakaava kertoo pienennyssuhteen. Esimerkiksi mittakaavassa 1:20 000 1 senttimetri kartalla vastaa 200 metriä maastossa – mittakaavaluvusta jätetään kaksi nollaa pois. Kartan värit ja korkeuskäyrät kuvaavat maastoa. Mitä lähempänä korkeuskäyrät ovat toisiaan, sitä jyrkempää maasto on.

Ulkoilukartta on retkeilyyn yleensä paras vaihtoehto – sen mittakaava vaihtelee tyypillisesti 1:15 000 ja 1:100 000 välillä. Suunnistuskartta on tarkempi, 1:5 000–1:15 000, ja sopii etenkin lyhyille, yksityiskohtaisille reiteille. Tiekartta, 1:150 000–1:250 000, on liian pienimittakaavainen maastossa liikkumiseen.

Karttamerkit vaihtelevat hieman karttatyypin mukaan, mutta muutama pääväri toistuu useimmissa. Musta kuvaa rakennettuja kohteita, kuten rakennuksia, teitä ja polkuja, sekä kiviä ja jyrkänteitä. Ruskeat korkeuskäyrät kuvaavat maaston muotoja. Keltainen tarkoittaa avointa aluetta, kuten peltoa tai niittyä, ja sininen vesistöjä. Kartan omassa selitteessä on tarkempi merkkien selitys.

Lähde: Metsähallitus (luontoon.fi) – Kartan lukeminen

Millainen kompassi retkelle kannattaa valita, ja miten sillä otetaan suunta?

Retkeilyyn sopii parhaiten levykompassi, jossa on kulkusuuntanuoli ja pohjaviivat suunnan ottamista varten. Ranne-, kaula-, tasku- ja avaimenperäkompasseista nämä osat yleensä puuttuvat, joten niillä ei voi ottaa varsinaista suuntaa – ne sopivat lähinnä ilmansuunnan karkeaan arviointiin poluilla kuljettaessa.

Suunnan ottaminen kartalta etenee muutamassa vaiheessa. Kompassi asetetaan kartalle niin, että sen pitkä reuna kulkee lähtöpisteestä tavoitepisteeseen ja suuntanuoli osoittaa kulkusuuntaan. Neularasiaa käännetään, kunnes sen pohjaviivat ovat kartan koordinaattiviivojen suuntaiset ja pohjoishaarukka osoittaa kartan yläreunaan. Kompassi nostetaan kartalta vaakasuoraan ja käännytään paikallaan, kunnes pohjoisneula osuu haarukkaan – suuntanuoli näyttää nyt kuljettavan suunnan.

Aloitteleva suunnistaja voi tukea suunnan valintaa myös maastosta löytyviin johteisiin, kuten polkuihin, teihin tai ojiin. Yksi hyödyllinen tekniikka on suunnata tarkoituksella hieman sivuun tavoitteesta – esimerkiksi polunhaarasta vasemmalle – jolloin polulle tultaessa tietää varmasti, kumpaan suuntaan kääntyä. Jos oma sijainti on epäselvä, sen voi paikantaa suuntimalla kahteen tai useampaan tunnistettuun maastokohteeseen, kuten mastoon tai tunturin huippuun; oma sijainti on niistä otettujen suuntaviivojen leikkauspisteessä.

Lähde: Metsähallitus (luontoon.fi) – Kompassit · Suunnan ottaminen · Reitin kulkeminen

Mikä on eranto, ja pitääkö siitä välittää?

Eranto tarkoittaa kompassin osoittaman magneettisen pohjoisen ja kartan osoittaman maantieteellisen pohjoisen välistä kulmaeroa. Suomessa eranto vaihteli vuoden 2026 alussa 7 ja 17 asteen välillä, ja se kasvaa keskimäärin noin 0,2 astetta vuodessa.

Erannon suuruus vaihtelee Suomen sisällä, ja siihen voi vaikuttaa myös maaperän magneettiset mineraalit paikallisesti. Tarkkaa suunnistusta varten kannattaa tarkistaa erannon arvo omalle karttalehdelle Maanmittauslaitoksen maksuttomasta Erantokartta-palvelusta, joka näyttää erannon ja siihen liittyvät korjaukset 12 × 12 kilometrin karttalehden keskipisteelle. Myynnissä oleva painettu karttalehti sisältää erannon arvon valmiiksi, mutta Maanmittauslaitoksen oma Karttapaikka-tulostepalvelu ei sisällä sitä.

Tavanomaisessa retkisuunnistuksessa napaluvun korjauksen – karttapohjoisen ja pohjoisnavan suunnan eron – vaikutus on Maanmittauslaitoksen mukaan vähäinen. Erannon tarkka arvo kannattaa silti hakea Erantokartasta ennen pitkää, poluttomaan maastoon suuntautuvaa retkeä.

Lähde: Ilmatieteen laitos – Eranto Suomessa · Maanmittauslaitos – Erantokartta

Toimiiko puhelimen paikannus metsässä, vai häiritseekö GPS-häirintä sitä?

Traficomin mukaan GNSS-häiriöt eivät pääsääntöisesti näy maanpinnalla – häiriövaikutus vaimenee nopeasti maaston, puuston ja rakennusten vaikutuksesta jo ennen kuin se ehtii häiritä tavallista puhelinta. Tavallisimmin heikko tai puuttuva paikannus metsässä johtuu katveesta eli siitä, että satelliittisignaali vaimenee tai heijastuu ympäristön esteistä, ei tahallisesta häirinnästä.

Traficom seuraa GNSS-häiriöitä koko Suomen alueella ja on havainnut niiden lisääntyneen erityisesti ilmailussa keväällä 2026. Häiriöt vaikuttavat ennen kaikkea ilmailuun ja merenkulkuun, joissa satelliittipaikannusta käytetään laajasti navigointiin. Maanpinnalla häiriöitä voi paikallisesti esiintyä lähinnä aivan itärajan tuntumassa tai itäisen Suomenlahden rannikkoalueella.

Tavallisen puhelimen tai älykellon paikannuksessa yleisin poikkeaman syy on ympäristön katve – tiheä kuusikko, sumu tai rankkasade voivat heikentää signaalia samalla tavalla kuin ne heikentävät myös vanhempien GPS-paikantimien vastaanottoa. Ajantasaisen satelliittipaikannuksen tilanteen näkee Maanmittauslaitoksen GNSS-Finland-palvelusta, joka käyttää FinnRef-asemien reaaliaikaista dataa ja on kenen tahansa käytettävissä.

Tekniikka voi silti pettää – akku voi tyhjentyä tai laite rikkoutua juuri tärkeällä hetkellä. Siksi kartta, kompassi ja niiden käyttötaito ovat retkeilyssä yhä ensisijaisia, erityisesti erämaa-alueilla ilman merkittyjä reittejä. Se, mitä tehdä tilanteessa, jossa on eksynyt tai tarvitsee apua, käydään läpi omassa oppaassaan Hätätilanteet ja 112 luonnossa.

Lähde: Traficom – Satelliittinavigointipalveluiden häiriöt Suomessa · Maanmittauslaitos – GNSS-Finland

Mitä Polkuopas näyttää retkeilijälle, ja mitä ei?

Polkuoppaan kartalla on 886 opastuspistettä ympäri Suomen – LIPAS-määritelmän mukaan paikkoja, joissa voi olla opastustaulu ja kartta, tai jotka merkitsevät reitin lähtöpistettä. Jokaisen kohteen tarkka sijainti näkyy koordinaatteina, ja koko kokoelman tai yksittäisen alueen voi viedä GPX-tiedostona offline-käyttöön sopivalle laitteelle.

886 opastuspisteestä 481:llä on LIPAS-tietokannan mukaan pysäköintimahdollisuus ja 161:llä käymälä; muiden kohteiden osalta tietoa ei ole kirjattu, mikä ei tarkoita, ettei palvelua olisi paikalla. Opastuspisteitä on eniten Pohjois-Karjalassa (136) ja Uudellamaalla (95), ja niitä löytyy kartalta yhteensä 18 maakunnasta.

Jokaisen Polkuoppaan kohteen sijainti näkyy koordinaatteina asteina – kartan kohdekortissa viiden ja Suosikit-listassa neljän desimaalin tarkkuudella. Koordinaatit kannattaa kirjoittaa muistiin ennen retkeä, jos matka suuntautuu alueelle, jossa verkkoyhteys voi olla heikko.

Koko kokoelman tai yksittäisen alueen, kuten yhden kansallispuiston tai maakunnan, kohteet voi viedä GPX-tiedostona kannettavalle laitteelle etukäteen – ohje löytyy täältä. Vietynä siirtyvät kohteiden pisteet ja reitit, mutta ei taustakarttaa; laite käyttää tällöin omaa karttaansa, ja Polkuoppaan kohteet piirtyvät sen päälle.

Polkuopas ei näytä retkeilijälle ajantasaista tietoa. Reittien kunnon ja mahdolliset liikkumisrajoitukset julkaisee Metsähallitus luontoon.fi- ja Retkikartta.fi-palveluissa, verkon kuuluvuuden näkee omalta operaattorilta, ja satelliittipaikannuksen sekä GNSS-häiriöiden tilanteen näkee Maanmittauslaitoksen GNSS-Finland-palvelusta ja Traficomilta.

Lähde: Polkuopas / LIPAS (oma aineisto) · Ohje: Vie kokoelma Garminiin

Avaintiedot

Usein kysyttyä

Tarvitseeko retkelle aina painetun kartan, jos reitti on merkitty?

Ei aina. Metsähallituksen mukaan hyvin merkityllä reitillä esitteen mukana tuleva kartta riittää usein. Painettu maastokartta muuttuu tarpeelliseksi erämaa-alueilla, suurissa kansallispuistoissa ja poluttomassa maastossa, sekä silloin, kun reitti on huonosti merkitty tai pitkä – Polkuoppaan aineistossa 128 retkeilyreittiä on yli 20 kilometrin pituisia.

Mistä painetun retkeilykartan saa nykyään?

Maanmittauslaitos lopetti karttalehtien painamisen vuonna 2018, ja painettujen karttojen myynti oli vuoden 2024 lopun jälkeen tauolla lähes vuoden ajan. Syyskuusta 2025 alkaen valmiiksi painettuja karttalehtiä on taas myynnissä yhteistyössä Maanmittauslaitoksen kanssa. Karttoja voi myös tilata suoraan Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta tulosteena tai pdf-tiedostona, tai katsella ja ladata niitä maksutta.

Mikä kompassi kannattaa valita retkeilyyn?

Levykompassi sopii retkeilyyn parhaiten, koska siinä on kulkusuuntanuoli ja pohjaviivat suunnan ottamista varten. Ranne-, kaula-, tasku- ja avaimenperäkompasseista nämä osat yleensä puuttuvat, joten niillä ei voi ottaa varsinaista suuntaa kartalta.

Mikä on eranto, ja pitääkö siitä välittää?

Eranto on kompassin osoittaman magneettisen pohjoisen ja kartan osoittaman maantieteellisen pohjoisen välinen kulmaero – Suomessa 7–17 astetta vuoden 2026 alussa, ja se kasvaa noin 0,2 astetta vuodessa. Tarkkaa suunnistusta varten kannattaa hakea oman karttalehden erannon arvo Maanmittauslaitoksen maksuttomasta Erantokartta-palvelusta.

Häiritseekö GPS-häirintä puhelimen paikannusta metsässä?

Ei yleensä. Traficomin mukaan GNSS-häiriöt eivät pääsääntöisesti näy maanpinnalla, vaan vaikuttavat ennen kaikkea ilmailuun ja merenkulkuun. Maastossa heikko tai puuttuva paikannus johtuu tavallisimmin katveesta – tiheästä metsästä, sumusta tai rankkasateesta – ei tahallisesta häirinnästä. Paikallisia häiriöitä voi silti esiintyä aivan itärajan tuntumassa tai itäisen Suomenlahden rannikolla.

Näyttääkö Polkuopas reittien kunnon, verkon kuuluvuuden tai satelliittipaikannuksen tilanteen?

Ei. Reittien kunnon ja liikkumisrajoitukset julkaisee Metsähallitus luontoon.fi- ja Retkikartta.fi-palveluissa. Verkon kuuluvuuden näkee omalta operaattorilta, ja satelliittipaikannuksen sekä GNSS-häiriöiden tilanteen näkee Maanmittauslaitoksen GNSS-Finland-palvelusta ja Traficomilta. Polkuoppaan kartalla on sen sijaan 886 opastuspistettä ja koko maan retkeilykohteet, joita voi suodattaa ja viedä GPX-tiedostona omalle laitteelle.

• Autiotuvat Lapissa kartalla – alue, jolla puhelimen kuuluvuus voi puuttua päiväkausiksi
• Kaldoaivin erämaa-alue – merkitsemätöntä maastoa, jossa oma suunnistustaito on välttämätön
• Hossan kansallispuisto – puiston pohjoisosissa on matkapuhelinverkon katvealueita
• Retkeilyvarusteet aloittelijalle – mitä pakata mukaan
• Hätätilanteet ja 112 luonnossa – mitä tehdä, jos joudut soittamaan apua
• Vie Polkuoppaan kokoelma Garmin-laitteelle – ohje GPX-vientiin

Entä kun kohde on löytynyt?

Merkitse kohteet muistiin

Löytämäsi kohteet voit merkitä muistiin ilman kirjautumista. Tallennus säilyy yleensä selaimessa myös sivun sulkemisen jälkeen, samalla laitteella.

Jaa kokoelma retkikaverille

Kun luot tilin, voit koota löytämäsi kohteet kokoelmaksi ja jakaa sen retkikaverille. Jakaminen vaatii tilin sekä jakajalta että vastaanottajalta.

Vie GPS-laitteeseen

Tallentamasi kohteet voit ladata GPX-tiedostona ja siirtää GPS-laitteeseesi. Vienti toimii selaimessa ilman kirjautumista.